Eläimistä

Eläimistä on ihan hirveän vaikea sanoa mitään, periaatetasolla, koska silloin käy helposti niin, että sanoo kuten oikein olisi, mutta samalla vaatisi yhteiskuntaan niin suuria muutoksia, ettei meistä kukaan oikein tiedä edes mitä kaikkea se tarkoittaisi, tai sitten sanoa jotain ja päätyä sanomaan jotain niin lässyä, että ei itse asiassa ole sanonut yhtään mitään.

Jos siis esimerkiksi vaadimme eläimille oikeutta siihen, mikä on ihmisten kohdalla itsestään selvää, ja jostain näkökulmasta vähintä, mitä oikeutena voidaan pitää, eli oikeutta elämään, se tarkoittaa, että nykyiseen yhteiskuntaan keskeisesti kuuluva eläinten ja niiden tuotteiden, kuten lihan tai maidon, mutta myös useiden liimoissa, kumin pehmentämisessä ja esimerkiksi viinin kirkastamisessa tai hajuvesissä käytettävien aineiden tuotanto pitäisi käytännössä osan tuotteista kohdalla lopettaa ja toistenkin kohdalla sitä pitäisi radikaalisti vähentää.

Jos taas vaadimme vain, että eläimille tulee taata vähimmäishyvinvointia, esimerkiksi vähän lisää tilaa, päädymme vaatimaan jotain, mikä ei tuntevan, kärsimystä kokevan eläimen kannalta ole ollenkaan riittävästi.

Näyttää siltä, että ainoa, mitä voi vaatia on oikeus lajityypilliseen elämään. Se tuntuu vähältä, mutta toisaalta, se olisi jo miltei käsittämättömän suuri muutos nykyiseen tapaan pitää tuotantoeläimiä.

2 Responses to "Eläimistä"

  1. Tuleeko periaatteista seurata vain helppoja ratkaisuja?

    Lajityypillisen elämän vaatiminenkin vaatii tarkennuksia. Mitä kaikkia eläinryhmiä vaatimus koskee? Tuleeko mehiläisillä olla oikeus lajityypilliseen elämään hunajantuotannossa? Entä kaloilla kalanviljelyssä?

    Miten lajityypillinen elämä määritellään? Tarkoittaako se oikeutta tehdä niitä asioita, joita eläimet luonnossakin tekevät? Eläinten oikeuksia mietittäessä on hyvä pohtia myös luonnoneläimiä. Koskeeko oikeus lajityypilliseen elämään myös niitä? Tulisiko ihmiskunnan turvata esimerkiksi metsojen oikeus soidinalueisiin ei vain ekologisesta vaan myös eläinoikeudellisesta syystä?

    Sitten vielä turhan kärsimyksen ja kuoleman välttämiseen. Onko ihmisellä oikeus lopettaa toisen eläimen elämä metsästysharrastuksen vuoksi? Miten paljjon resursseja tulisi laittaa satojen tuhansien luonnoneläinten vuosittaisten liikennekuolemien ehkäisemiseen?

    Tässä muutamia kysymyksiä. Älkää pelätkö vaatia mahdottomiakaan, jos se tuntuu oikealta.

  2. Virpi Kauko sanoo:

    Miten lajityypillinen elämä määritellään? Tarkoittaako se oikeutta tehdä niitä asioita, joita eläimet luonnossakin tekevät?

    Hyviä kysymyksiä. Olin syksyllä keskustelutilaisuudessa, jossa pohdittiin ruoantuotannon eettisiä ja ekologisia kysymyksiä monelta kannalta. Eräs lähi/luomuruokapiirin puuhamies kertoi, että he olivat pitäneet vapaita, onnellisia luomukanoja munantuotantoa varten. Ne saivat elää lajityypillistä elämää, yksi kukko puoltatusinaa kanaa kohden, kuopsutella maata jne. Sitten heillä kävi kylässä kettu ja kanahaukka, minkä jälkeen munantuotanto loppui. Mies tuumasi, että vapaan kanan oikeutta elämään ei voida taata.

    Eläinten oikeuksia mietittäessä on hyvä pohtia myös luonnoneläimiä. Koskeeko oikeus lajityypilliseen elämään myös niitä? Tulisiko ihmiskunnan turvata esimerkiksi metsojen oikeus soidinalueisiin ei vain ekologisesta vaan myös eläinoikeudellisesta syystä?

    Tuo lisäperustelu voisi olla ihan hyväkin, mutta mielestäni ekologinen perustelu on kuitenkin olennaisempi: ilman soidinalueita ei kohta ole enää metsoja, vaikka metsästys lopetettaisiin kokonaan.